Miksi vauraus ei virtaa – ja mitä sillä on tekemistä katkeruuden kanssa?

Hiljaisuus toi vastaukset

Olen pohdiskellut omaa elämäntilannettani ja ymmärtänyt, että runsauden esteenä seison ainoastaan minä itse – minä, kainalossani jokin sitkeä uskomus tai haitallinen toimintatapa.
Olen viettänyt pari viikkoa järven rannalla ja metsien keskellä. Olen kantanut puita, lämmittänyt takkaa ja hellaa, kerännyt luonnosta vihreää syötävää. Olen saunonut ja uinut joka päivä parin tunnin ajan. Olen keskittynyt kuuntelemaan itseäni ja luontoa. Olen pyytänyt vastauksia – ja niitä on minulle annettu.

Miellyttäjän tie pettymykseen

Aikaisemmin kerroinkin, että miellyttäjän rooli on ollut selviytymiskeinoni lapsuudessa – ja rooli unohtui päälle vuosikymmeniksi. Nyt olen toipuva miellyttäjä.
Miellyttäjän polku kulkee niin, että asetan suuria odotuksia ihmisille, tilanteille ja asioille. Fantasioin helposti tulevaisuuden pumpuliin ja yritän kaikin tavoin ohjailla tilannetta kohti tavoitettani. Kontrolli on siis vahvasti mukana pelissä.

Odotukset johtavat kuitenkin aina pettymykseen. Näin tapahtuu, koska mukana on kontrolli. Kun epäonnistun, yritän seuraavalla kerralla ohjailla tilannetta tai ihmisiä vielä enemmän, jotta unelmani vihdoin täyttyisivät. Lopputulos? Pettymys. Lopulta estradille astuu katkeruus.
Joo-o, unelmia tulee heitellä ilmaan, mutta kun lopputulokseen takertuu, peli on menetetty jo alkuvihellyksestä – sillä palloa alkaa kuljettaa pelko. Pelko epäonnistumisesta. Lukuisat pettymykset ja epäonnistumiset johtavat itsetunnon luhistumiseen. Lopputuloksena on katkera ihminen, joka sabotoi omaa elämäänsä.

Katkeruus, joka kulkee sukulinjassa

Vielä vuosi sitten en nähnyt omaa katkeruuttani. Elin tiiviisti siinä ajatuksessa, että kateus ja katkeruus eivät kuulu tunneskaalaani.
Sitten viime kesänä universumi järjesti näytelmän: jouduin syyttömänä syytetyksi, jouduin luopumaan kodistani ja kissastani, ja talouteni kaatui. Katkeruus poksahti näkyviin. Nyt voisin sanoa – vihdoin.

Täällä luonnon keskellä olen nähnyt, miten katkeruus on imeytynyt minuun jo syntymähetkelläni. Se on minussa syvällä.
Kun tarkastelen esivanhempieni elämänkulkuja, näen, miten katkeruus on syntynyt. Suomen sisällissodassa, punaisten ja valkoisten taisteluissa, oman kylän väestä tuli hetkessä vihamiehiä. Sodassa ja sen loppuselvittelyissä kuoli paljon nuoria miehiä ja naisia. Heidän elämänsä loppui liian varhain. Ne, jotka selvisivät hengissä, elivät usein katkeruuden täyttämää elämää.

Sitten tuli toinen maailmansota, joka ravisteli koko Suomen väestöä. Sota vei monelta terveyden, läheisiä, kodin ja omaisuuden. Tuhosta ja tappiosta jäi paljon käsittelemätöntä katkeruutta.

Katkeruus on repäisty minussa esiin. Huomaan nyt paremmin, milloin se on äänessä. Istun rauhassa katkeruuden kanssa ja annan sen puhua minulle. Katkeruus on yrittänyt puhua jo sukupolvien ajan, mutta olemme työntäneet sen syrjään.
Katkeruus, joka ei ole tullut nähdyksi, on aiheuttanut sen, että olemme syyttäneet toisia, olemme nauraneet toisten menestykselle, olemme jopa yrittäneet tuhota toisten uran tai elämän katkerilla kommenteilla – jotka nykyään näkyvät rajuna somekirjoitteluna.

Katkeruus tuo mukanaan puutteen. Puute valtaa ajatukset, ja mitä enemmän puutteeseen keskittyy, sitä kauemmaksi vauraus siirtyy. Katkeruus lisääntyy ja inspiraatio näivettyy epäonnistumisen pelkoon.
Työnteko ja jatkuva suorittaminen on kelpo väistöliike, jolla patoutuneiden tunteiden aiheuttamaa ahdistusta ohitetaan – kunnes seinä tulee vastaan.

Miellyttäjän polku:

1. odotus
2. pettymys
3. katkeruus
   → puute
   YDIN: takertuminen

Kun takertuminen väistyy, elämä alkaa hengittää vapaammin. Ehkä runsaus ei olekaan määrän lisääntymistä, vaan läsnäolon syvenemistä. 

Matka aitouteen ei ole aina helppo – mutta se on jokaisen askeleen arvoinen. Numerologia voi toimia avaimena siihen, kuka todella olet.