Oletko valmis runsautta varten – oikeasti?

Viime kirjeessä kerroin katkeruudesta ja sen kanssa käsikädessä kulkevasta puutteesta. Toivoin teitä kertomaan ajatuksista, joita kirje herätti, ja sainkin postia enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Olen elänyt taloudellisesti haastavaa aikaa useamman vuoden. Olen testannut kantaako elämä, kun oravanpyörästä hyppää tyhjän päälle. Voiko elää kiireettömästi, ilman jatkuvaa suorittamista? Olen miettinyt, mistä köyhyys johtuu. Seuraavaksi jaan pohdintojani, joista olet vapaa olemaan eri mieltä.

Takertuminen – irtipäästäminen

Ydinongelma on usein takertuminen. Takerrumme ihmisiin, uskomuksiin ja tapoihin. Takerrumme siihen, miten asioiden pitäisi tapahtua ja millä keinoilla lopputuloksen voi saavuttaa. Universumin miljoonat eri vaihtoehdot lipuvat ohitsemme, kun haluamme pitää ohjakset käsissämme. Tietoisen mielen havaintokyky on liian rajallinen näkemään koko maisemaa. Vapauden polku alkaa irti päästämisestä.

Kun puute värittää elämää, pelkäämme rahojen loppumista, kodin menetystä ja lopulta kadulle joutumista. Kuvittelemme, että puskemalla tulokset paranevat ja tulot nousevat. Mutta puskemisen taustalla on aina myös vastavoima, joka työntää juuri samalla voimalla takaisin. Saatamme toistaa affirmaatioita ja manifestoida unelmaelämää, mutta tuloksia ei silti synny. Miksi? Koska alitajunnassa elää kokemus arvottomuudesta.

Vedät puoleesi sitä, mitä olet - et sitä, mitä haluat. Tulemalla aidoksi vedät puoleesi aitoutta.  Arvostamalla itseäsi vedät puoleesi arvostusta.

Takertumisen vastakohta on irtipäästäminen - ja siinä juuri piilee runsauden ydin. Runsaus saapuu, kun olet valmis päästämään irti kaikesta, sillä luotat, että tilalle on tulee aina jotain parempaa. Kun tunnet itsesi ja varjosi, ei ole enää tarvetta paeta. Voit ottaa elämän sellaisenaan vastaan - ilman vastustusta, ilman pelkoa.

Varjot – piilossa oleva puolemme

Varjot ovat niitä puolia itsessämme, joita olemme hävenneet ja jotka siksi ovat piiloutuneet alitajunnan syvyyksiin. Näihin varjoihin tutustuminen lempeydellä on vapauden matkan avain. Kun alat nähdä valosi ja uskallat kohdata myös varjosi, sisäinen matka kohti vapautta on alkanut.

Mutta miten varjot voi tunnistaa, kun olemme usein niille itse sokeita? Tässä toiset ihmiset ovat suurena apuna - he toimivat peileinä, jotka paljastavat sen, mitä emme ehkä itse huomaa. He osoittavat myös, missä emme ole asettaneet rajoja tai missä emme elä totuudessa. Ulkoinen todellisuus heijastaa sisäistä maailmaamme. Muut ihmiset antavat koko ajan arvokasta tietoa itsestämme. 

Jos emme ole lapsena tulleet kuulluksi ja nähdyksi, alitajuntaan on saattanut juurtua syvä kokemus arvottomuudesta. Se vaikuttaa suoraan minäkuvaamme ja siihen, mitä uskomme ansaitsevamme. Jos koemme itsemme arvottomiksi, emme saa arvostusta. Jos kannamme arvottomuuden tunnetta, emme koe olevamme oikeutettuja runsauteen – emme vaurauteen, kauneuteen, hyvyyteen tai lempeyteen.

Mitä arvottomuus meissä aiheuttaa?

Arvottomuuden tunne ei ole vain tunne – se on syvälle juurtunut kokemus, joka ohjaa valintojamme huomaamattamme.

Se voi ilmetä:

• Itsensä pienentämisenä
  Emme uskalla loistaa, tuoda ääntämme kuuluviin tai seurata sydäntämme – pelkäämme, että olemme liikaa tai liian vähän.
• Hyväksynnän jatkuvana hakemisena
  Yritämme täyttää toisten odotuksia, jotta tuntisimme itsemme riittäviksi – samalla ohitamme omat tarpeemme.
• Hämärtyneinä rajoina
  Sallimme kohtelun, joka ei ole meidän arvoistamme, koska emme usko ansaitsevamme parempaa.
• Sisäisenä kriitikkona
  Puhumme itsellemme kovin sanoin, epäilemme itseämme ja tunnemme helposti häpeää tai syyllisyyttä.
• Itsesabotaasina ja vetäytymisenä
  Emme tartu mahdollisuuksiin, jotka voisivat tuoda iloa tai kasvua – koska emme syvällä uskalla uskoa, että ne olisivat meitä varten.

Arvottomuus kaventaa elämää. Se saa meidät katsomaan itseämme pimeiden silmälasien läpi. Mutta kun alamme nähdä oman ainutlaatuisuutemme ja kohdata haavoittuvat kohtamme lempeydellä, alkaa hiljainen muutos. Silloin syntyy tila, johon runsaus voi astua.

Mille annat energiasi?

Jos haluat elää rikasta elämää, sinun on ensin tunnistettava oma sisäinen rikkautesi. Aikasi ja energiasi ovat arvokkaita pääomia – ja juuri siksi niiden käyttäminen viisaasti on tärkeää. Valitse tarkoin, mihin ja kenelle niitä annat.

• Käytätkö aikaasi asioihin, jotka eivät oikeastaan palvele sinua, vaan jonkun toisen päämääriä?
• Teetkö valintoja, jotka saavat sinut kukoistamaan – vai pikemminkin kuihtumaan?
• Vietätkö aikaasi ihmisten kanssa, joiden seurassa tunnet tulevasi nähdyksi ja kuulluksi, vai sellaisten, joiden lähellä energiatasosi laskee?

Hiljaisuus on aliarvostettu voima

Maailma on täynnä puhetta. Ihmiset puhuvat kuin pienet lapset – keskeytyksettä, ymmärtämättä, että hiljaisuudessa piilee todellinen viisaus. Harva kuuntelee aidosti. Useimmat vain odottavat vuoroaan puhua.

Elämänvoima kuluu usein loputtomaan selittämiseen, perusteluun ja vakuutteluun. Haluamme tulla ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi. Kun lakkaamme etsimästä hyväksyntää ja turvaa ulkopuolelta, tarve selittää ja todistaa itseämme muille alkaa hiipua.

Vasta hiljaisuudessa alamme kuulla – ei vain sanoja, vaan myös niiden takana olevan totuuden. Opimme lukemaan ihmisiä rivien välistä, näkemään heidän tarpeensa, pelkonsa ja viestinsä, vaikka he eivät niitä ääneen sanoisikaan.

Rauha syntyy kuuntelemisesta – ja siinä tilassa sielun syvä, lempeä ääni alkaa puhua. Se ohjaa hiljaisesti, mutta varmasti.

Aitous vaatii roolien riisumista – ja alasti oleminen voi tuntua pelottavalta

Toipuvalle miellyttäjälle suurin haaste voi olla pysyä totuudessa: sanoa ääneen myös ne asiat, joita aiemmin on vältellyt hylätyksi tulemisen pelossa. Fantasian on väistyttävä, ja tilalle on astuttava neutraali, hyväksyvä havainnointi - ilman hyvän tai pahan leimoja.  Aitous vetää puoleensa aitoutta – ja karkottaa ne, jotka eivät ole valmiita kohtaamaan itseään. Myrkylliset ihmissuhteet päättyvät, kun aitous astuu tilaan.

Miellyttäjälle ja pelastajalle itsensä valitseminen voi tuntua vaikealta. Meidät on opetettu palvelemaan muita - ja samalla olemme hylänneet itsemme. Aluksi Itsensä laittaminen etusijalle herättää syyllisyyttä, mutta vähitellen huomaat: mitä enemmän sinä nautit ja elät omannäköistä elämää, sitä paremmin myös läheisesi voivat.

Kun vapaudumme rooleista, joita olemme kantaneet huomaamattamme, syntyy tilaa luovuudelle. Inspiroituneena saamme hetkessä paljon aikaan ja aikaa jää levätä riittävästi. Kun aikomus on hyvä, se heijastuu toimintaan. Ihmeet ilmestyvät, kun virtaus on vapaa.

Vapauden polku:

1.        inspiraatio

2.        toiminta

3.        ihmeet

-> RUNSAUS

YDIN: irtipäästö

Suvussamme on elänyt uskomus siitä, ettemme ole riittävän arvokkaita. Koulutus kuuluu rikkaille ja lahjakkaille. Menestys kuuluu muille - ei meille. Työtä on tehtävä tauotta, jotta pysyy leivän syrjässä. Kateus ja katkeruus on yritetty kätkeä syvälle, mutta ne ovat aina pilkistäneet esiin: terävinä lausahduksina, kriittisyytenä - ja lopulta puskeneet pintaan kehon sairauksina.

Nyt näen sen maailman, jonka katkeruus on sumentanut – ja jonka olen äidinmaidossa jo itseeni imenyt. Varjoni on astunut esiin - ja seuraava varjo ilmestyy, kun aika on oikea.  Aito minuus on ollut minussa koko ajan. Se on vain ollut roolien peitossa. Aion uskaltaa riisua roolit - yksi kerrallaan.

En väitä, että vapauden polku olisi helppo ja nopea. Mutta kun alat nähdä itsesi arvokkaana, rakkauden arvoisena ja ainutlaatuisena, matka kohti vapautta on alkanut – ja samalla matka runsauteen.

Tällaisia ajatuksia on syntynyt järven rannalla, metsän siimeksessä – hiljaisuudessa ja yksinolossa.