Voihan viha!

Onko minussa miesvihaa?

Ei varmasti ole! Vai… lieneekö sittenkin, hmm.

Osallistuin viime viikolla konstellaatioon, ja sieltä nousi esiin miesviha.
Taidan kantaa ylisukupolvista kaunaa miehille siitä, etteivät he ole pystyneet luomaan minulle turvaa, tuomaan rakkautta, eivätkä näkemään minua sellaisena kuin aidosti olen.

Odotukset – pettymykset – turhautuminen – viha – katkeruus.
Näin se on tainnut kulkea suvussamme kauniina, mutta raskaana ketjuna äidiltä tyttärelle.

Naisten yhteyden katoaminen
Luonnonkansoissa elää yhä kulttuureja, joissa naiset tekevät yhteistyötä.
Eri-ikäiset naiset auttavat, tukevat ja hoitavat toisiaan.

Meidän yhteiskunnassamme tämä luonnollinen yhteys on pitkälti kadonnut.
Tilalla on kilpailua, kateutta ja odotusten siirtämistä miesten harteille.

Nainen odottaa, että mies antaisi sen rakkauden ja huomion, jota ei lapsuudessa saanut.
Hän yrittää saada miehen ymmärtämään kuukautiskivut ja raskausajan tuntemukset.
Mutta miehellä ei ole sitä, mitä nainen etsii – ja pettymys muuttuu vihaksi. Nainen tarvitsee naisen ymmärrystä ja yhteyttä, mutta hän etsii sitä väärästä suunnasta.

Näin syntyy vihan ja katkeruuden ilmapiiri, jossa nainen kasvattaa lapsensa. Viha siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Historian varjo
Kannamme myös vuosituhansien historiaa: naisten häpäisemistä, alistamista ja hyväksikäyttöä. Kehomme muistaa tämän. Se kantaa myös pelkoa siitä, että voimme tulla raskaaksi väärään aikaan tai väärälle miehelle.
Onpa siskot vielä pitkä matka siihen, mistä olemme lähteneet – pyhään feminiinisyyteen.

Miten viha näkyy?
Osa naisista on avoimen vihamielisiä, kriittisiä ja arvostelevia.
Toiset taas piilottavat vihansa miellyttämisen ja suorittamisen taakse. Mutta lopulta, kun vihaa on kannettu vuosikausia, se purkautuu hallitsemattomasti – pienestäkin kipinästä.
Minä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Avaimet ovat meissä
Onneksi meillä on jo avaimet käsissämme.
Ne löytyvät sisältämme – syvästä muistista siitä, mistä olemme lähteneet.

Hetkinä, jolloin olen yhteydessä syvimpään itseeni, voin muistaa:
minussa on pyhää ja syvää kauneutta - kuten jokaisessa meissä.

Varjot ja lahjat
Varjomme ovat niitä puolia, joita olemme oppineet peittelemään.
Ja usein varjoihin kätkeytyvät myös lahjamme.

Viha on energiaa.
Sen voi oppia suuntaamaan rajojen asettamiseen, puolustamiseen, tahdonvoimaan ja tekemiseen.

Miten paljon voimavaroja meistä löytyykään, kun alamme käyttää energiaamme oikein!

Löydetään uudestaan luottamus
Jatketaan yhdessä matkaa ja löydetään uudelleen se, minkä olemme hukanneet – luottamuksen toisiimme. Se alkaa rohkeudesta avautua turvallisessa seurassa.